Kirjailija, joka lopetti kirjoittamisen

 

Kaikki sade alkaa ylhäältä -uutuusromaanin kirjoittanut Mari Siliämaa tarvitsee intohimon kohteen elämäänsä. Aina se ei ole kirjoittaminen.

Kirjailija Mari Siliämaa on päästänyt irti suuresta rakkaudestaan, kirjoittamisesta. Ainakin hän on höllentänyt siitä otettaan.

”Aloitin neljä vuotta sitten ratsastamisen. Tuntui, että tarvitsen jonkin korvaavan intohimon kohteen, kun luovuin kirjoittamisesta.”

Kirjoittaminen on ollut Siliämaalle tärkeää, jopa terapiaa. Hän sairastui kuutisen vuotta sitten työuupumukseen. Terapeutti kehotti olemaan tekemättä mitään, mutta Siliämaa sai voimia kirjoittamalla kesken jäänyttä romaaniaan. Vastikään julkaistu rakkausromaani Kaikki sade alkaa ylhäältä ensimmäinen versio onkin kirjoitettu jo vuosia sitten.

 ”Sain käsikirjoituksen muokkaamiseen paljon apua kirjoittajaryhmältäni, jonka kanssa hitsauduimme yhteen vuosia sitten Päätalo-instituutissa, Taija Tuomisen vetämässä kirjoittajakoulussa. Työnimellä Naaraspappi kulkenut tarina on käynyt palautteen perusteella läpi monenlaisia muutoksia. Kirjoittajakollegat uskoivat käsikirjoituksen mahdollisuuksiin, mikä tietenkin kannusti jatkamaan.”

Kirjoittaessaan viihteellistä, romanttista kirjaa Siliämaa oli huomannut, että genreä ei juuri arvosteta. Sen kirjoittaja saa olla jatkuvasti puolustelemassa, miksi kirjoittaa ”hömppää”.

”Minä en pidä esimerkiksi chick litiä kevyenä hömppänä, kuten siitä usein sanotaan. Kun lukee vaikka brittiläistä tai amerikkalaista chick litiä huomaa, että niissä käsitellään hyvin tummia ja vakavia aiheita kepeyden keinoin. Eivät ne ole mitään huttua. Tällaisena minä chick litin näen. Oma kirjani ei kuitenkaan taida sopia chick litin määritelmään, vaikka onkin viihdettä.”

 

Yllättävä suru vei kirjoitushalut

Kaikki sade alkaa ylhäältä -kirjan työstämisen loppuvaiheessa Mari Siliämaan rakas ystävä sairastui vakavasti. Siliämaa kirjoitti tuolloin jo uutta käsikirjoitusta, jota oli lähettänyt kustantamoille.

”Sain kustantamosta viestin, että käsikirjoitukseni oli parasta mitä kustannustoimittaja oli koskaan lukenut. Samana päivänä Rea kertoi syövästään. Tunteiden ristiriita oli aika pakahduttava”, hän kuvaa.

Rea oli ystävä siitä samasta kirjoittajien porukasta, joka vuosien ajan oli Taivalkoskella tavannut.

Kun hyvä ystävä ja tärkeä esilukija sairastui vakavasti ja kuoli, kirjoittaminen jäi.
”Yhtäkkiä ei ollut enää sanoja. Kirjoittamisesta katosi ilo.”

Kirjoittamisen tenho oli hiipunut, mutta Siliämaa kaipasi uutta imua elämäänsä. Ilo löytyi hevostallilta.

”Olin kai jo jollain tapaa päättänyt, etten kirjoita enää. Ne ajat olivat takanapäin. Sitten huomasin Toiset tarinat -kustantamon. Ajattelin, että oho. Jos joku lähtee kustannusalalle mielessään nimenomaan romanttinen kirjallisuus, haluan olla mukana. Yllätyin silti, kun sain kustannuspäätöksen.”

Kirjailija yllättyi myös kustannustoimittamismyllytyksestä, johon jo vuosien ajan kirjoitettu ja uudelleenkirjoitettu käsikirjoitus päätyi.

”Se hämmensi aluksi, mutta nyt kun kirja on valmis, olen todella iloinen kaikesta asiantuntevasta avusta, jota kustantajalta sain. Tuntuu mukavalta, kun kirjaani on panostettu paljon. Vuosien jälkeen kirja näyttäytyy nyt uutena, ja lopputulos on sellainen kuin sen pitikin olla.”

Kaikki sade alkaa ylhäältä ei ole Mari Siliämaan ensimmäinen kirja. Hänen esikoisteoksensa Napanuoralla ilmestyi vuonna 2012. Lisäksi hän on useiden muiden ammattikirjoittajien tavoin tehnyt romanttisia tilausnovelleja ja -lukemistoja oululaiselle Kolmiokirjalle. Legendaarisen Regina-lehden kai muistavat kaikki?

Mari Siliämaa työskentelee copywriterina oululaisessa mainostoimistossa. Onko ratsastusharrastus todella syrjäyttänyt kirjailijantyön?

”Tämän kirjan viimeistelyn myötä olen pitkästä aikaa ajatellut, että kaivaisin esiin keskeneräisen käsikirjoitukseni ja alkaisin työstää sitä eri kustantamoista saamieni palautteiden perusteella.”

Kaikki sade alkaa ylhäältä -kirjan Mari Siliämaa on omistanut edesmenneelle ystävälleen Realle.

Kaikki Sade alkaa ylhäältä-romaani ilmestyy marraskuussa 2019. Julkaisijana Toiset tarinat.

Teksti ja kuva: Kirsi Haapamatti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *